Hiljainen viikko

Huomena tulee viikko siitä, kun viimeinenkin pentu vaihtoi kotia. On täällä toisaalta omituisen hiljaista, mutta toisaalta vihdoin palattu "normaaliin"

Silloin kun pennut syntyivät joulukuussa ja jouduin turvautumaan eläinlääkärin apuun, mietin jälleen kerran, että pitäisikö lopettaa kasvattaminen. Kun nuo eläinlääkäriä vaativat synnytykset käyvät oman sydämmen päälle.
Tulikäpälässä kun ei pentuja tehtailla vain pennutuksen ilosta vaan jokainen emäkoira on kovin rakastettu perheenjäsen, jolle ei tahdo käyvän mitään pahaa. Pennutukset kun eivät todellakaan ole millään lailla pakollisia asioita narttukoiran elämässä, niin väkisinkin miettii homman tarpeellisuutta.
Mutta sitten taas jälleen kerran... Kun ammattitaitoinen eläinlääkäri antoi avun, pennut syntyivät kaikki elävinä ja terveinä, emäkoira kärsi ehkä vain vähän, jos ollenkaan ja kotona tuhisi uuden elämän alut. Niin...

Ja kaiken kukkuraksi kun jälleen kerran minulla oli ilo ja kunnia saada uusille Tulikäpälille maailman parhaat kodit joissa uskon ja toivon ja luotan, että pienet koiran alut saavat parhaan elämän rakastettuna perheenjäsenenä ja niistä todella pidetään hyvää huolta, niin en minä nyt ehkä sittenkään vielä lopeta ;)
Kasvattaminen minulle on kuitenkin vain pienimuotoinen harrastus eikä mikään jatkuva pakko tehdä pentuja koiralla kuin koiralla ja haalia lainaksi narttuja sieltä ja täältä, kunhan vaan pentuja saadaan. Joten katsotaan... Ehkä uusia Tulikäpäliä saadaan vielä. Kuitenkin aikaisintaan vuoden kuluttua.

Parasta sen jälkeen kun pennut ovat muuttaneet uusiin koteihinsa on saada kuulumisia kuvien kera pienten pötkylöiden elämästä.
Edu, joka muutti Joensuuhun onkin kunnostautunut mäenlaskussa lumihangissa :)
Mäenlaskun jälkeen koittaakin uni.

 

Tai sitten ei :)

 

 

 

Likka joka muutti Vantaalle, harrastaa myös mäenlaskua.
Ja on aloittanut myös pensaiden tuhoamisen. Hupsis. Ettei vaan olisi täällä opittu "taito"

 

 

Rudi, joka muutti lauttasaareen, on ollut kovin kiltti poika edelleen. Yksin oloakin oli jo totuteltu possunkorvan seurassa ja niin vaan oli korva ollut kiinnostavampi, kuin luota poistuneet ihmiset.
Rudista voisi muuten tulla varsin mainio agilitykoira. Tyyppi oli onnistunut jo hyppäämään sohvallekkin ihan omin avuin. Pomppukapasiteettia siis löytyy :)