Tänään sain tunnustella Saaran mahaa niin paljon, että tunsin pentujen liikettä. Aina yhtä hieno hetki, kun niitä alkaa tuntemaan. Ensin vaimeita tönäisyjä siellä täällä, mutta muutaman päivän päästä tuntuukin jo pienten tassujen potkuja. Ja ihan loppumetreillä voi jo erottaa selvemmin yksittäiset pennut. Tai näin ainakin uskon.
Tiistaina äitikoira köllötteli tyytyväisenä vierelläni sohvalla
Ja tänään lattialla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti