Viime viikolla sain hoitoon ihanan Freyan, joka on Liekin 4kk ikäinen pentu.
Tyypistä on kasvamassa kyllä todellinen aarre. Ainakin minun makuun.

NOx oli haltioissaan riehukaverista, mutta minä ilkeä poliisi estin niin tehokkaasti kun vain pystyin kaikki nopeatempoiset riekkumisyritykset. NOxin polvleikkauksesta on nyt jo 5 viikkoa, mutta ei se vielä kamalasti saisi riehua. Niin... ei saisi... :)

No tällaiset sievät painit sallitaan :) Varsinkin kun äitikoira vahtii vieressä ettei meno lähde lapasesta.

Freyan kanssa hoitoon tuli myös Liina (T. Lieska Liina)
Jostain syystä siitä en ottanut yhtään kuvaa. Kun en Freyastakaan kovin montaa.
Oli kiva kun sain likat hoitoon, mutta oli se myös kivaa kun ne lähti :)

**************************************

Agilityrintamalla on jälleen Tulikäpälät ollu vauhdissa.
Marjo on kirmaillut Urkilla (T. Tulimestari) upeasti nollan ja Saaralla (T. Saara Savusukeltaja) tuplanollan.
Paljon onnea Marjo! Aikas upeasti teillä menee :)

**************************************

No sitten... Vihdoin alkoi kauan odottamani pelastuskoiratreenit.
Lauantaina "änkesin" mukaan häly-ryhmän treeneihin maalimieheksi. Oikeasti noihin ei tarvitse änkeä vaan avustajat on enemmän kuin tervetulleita.
Koirakoita taisi tällä kertaa olla treenaamassa vain 4. Maalimiehiä olisi riittänyt helposti useammallekkin ja niinpä pääsimme piiloihin pareittain.
Me istuimme Marikan kanssa erään joen ylittävän vanhan puusillan alla. Sinne sillan alle kömpiessä mietin, että mitä hittoa mä olen taas mennyt tekemään. Lauantai alkuilta, kylmää ja märkää ja minä vapaaehtoisesti "leikkimässä piilosta", kun olisi vaihtoehtona ollut vaikka lämmin sauna ja kylmä siideri ihan vaan kuivassa kodissa. Äh, yliarvostettua :)
Parin tunnin piilottelun jälkeen vihdoin kuului sopivan tuntuisia askelia ja koirapartio oli lähestymässä. Mutta pöh, ohi menivät. Arveltiinkin, että piilo voisi olla haasteellinen.
No, ei mennyt kauaa, kun koirapartio palasi ja silloin meidätkin löydettiin.
Oli se jotenkin hieno fiilis, kun koiran kuono työntyy käsivarteen kiinni, nenä käy ja silmät tapittaa ja älyvaölo syttyy. Sitten alkaakin kuulua hau hau hau hau hau... :) Samantien hävisi itseltä kylmyys, märkyys ja pienen pieni ällötys piilossa olemiseen ja olotilan valtasi mahtava hyvän fiiliksen tunne. Etsittävät löytyi :) Hyvä koira!

Heti sunnuntaina olikin sitten kauden avaus ja ensin parin tunnin luento koiran ensiavusta.
Täytyy sanoa, että tämä oli hitusen puuduttavaa, mutta oli siellä joukossa jotain mielenkiintoistakin asiaa :)

Luennon jälkeen oli ryhmien kokoontuminen ja siitähän se homma sitten lähti.
Meidän haku-porukka saatiin koolle, esittelyt hoidettua, niin ihmisten kun koirenkin (jotka eivät ollu mukana)
Ja ei muutakun odottelemaan tiistain treenejä.

Ja tulihan se tiistaikin.
Ensi alkuun keskusteltiin maalimiestoiminnasta ja koirien palkkaamisesta ja palkoista ym. käytännön asioista.
Sitten vaan koira kerrallaan ja reenaamaan...

Kipinälle olin ajatellut aloittaa "nakkiringillä" eli ihmisille nakkeja käteen ja metsään istuskelemaan. Ei mihinkään piiloihin vaan aika lähelle ja näkyville.
Tarkoituksena se, että koira käy jokaisen maalimiehen luona syömässä nakkeja. Ei sen kummempaa.

Kun otin Kipinän autosta, se käyttäytyi juuri niinkuin ajattelinkin. Ensin valtavat kierrokset haukkujen ja hyppimisen kera ja into piukeena se oli menossa johonkin.
Mutta kun se huomasi läjän ihmisiä, se nosti niskakarvat pystyyn ja epäröi.
Päästin hihnan irti ja ilman kummempia käskyjä katsottiin mitä tapahtuu.
Se tuijotteli ihmisiä ja haukkui mutta ei lähtenyt katsomana ketään.
Otin muutaman askeleen sen kanssa eteenpäin ja sillä selvästi uteliaisuus alkoi heräämään.
Sitten... Yksi maalimies avasi nakkirasian kannen ja eiköhän sieltä leijaillut heti hyvät tuoksut Kipinän nenään. Se nosti pään ylös ja näky oli kuin sarjakuvissa, melkein pystyin näkemään kuinka nakeista lähtevä haju leijaili Kipinän nenään ja kuinka koira lähti seuraamaan hajuvanaa "piilolle"
Eikä sen tarvinut kun mennä perille, niin nenän eteen työnnettiinkin nakkeja toisensa perään. Tässä vaiheessa ei siis vielä mitään haukutuksia yritetäkkään.
Kipinä oli selvästi vähän ihmeissään, että mites näitä nakkeja nyt näin helposti tarjoilllaan :)
Kun ensimmäiseltä loppui nakit, seuraava maalimies kutsui Kipinää kerran ja sehän lähti heti.
Se istui ensin nätisti maalimiehen edessä ja odotteli ihmeissään kun nakkeja tupsahti kuin rikkinäisestä automaatista ihan vaan ilmaiseksi siihen eteen.
Heti kun tuli pienen pieni katkos, niin Kipinä meinasikin jo kiivetä maalimiehen syliin tutkimaan olisiko niitä lisää.
Tästä se ei saanutkaan mitään vaan kun se siirsi kaikki tassut takaisin maaperälle, niin heti tuli lisää nakkia.
Ja kun ne oli syöty, niin matka jatkui aika kivuttomasti seuraavalle ja seuraavalle ja seuraavalle maalimiehelle.
Ja mä olin ihan haltioissani :)
Odotin, että Kipinä olisi ehkä vähän enemmän jännittänyt, mutta eihän se ollut moksiskaan kun vauhtiin pääsi.
Päin vastoin. Kun kaikilta oli nakit loppu, eihän se minun luo ollut tulossa vaan nuo vieraat ihmiset oli jo selvästi in. Jouduin muutamaan kertaan kutsumaan sitä ja jopa kaivamaan nakkia omasta taskusta.

Tällainen oli Kipinän aloitus haku-koirana. Oikein hyvin meni ja viikon päästä jatketaan :)
Toivottavasti lumet sulaa nopeasti, sillä nyt metsässä oli vielä aikamoinen hanki...